lauantai 14. maaliskuuta 2009

Kesäauto

Nappasin tänään kirjaston uutuushyllystä Esa Keron kirjan Kesäauto, en sillä että auton hankkimista harkitsisin, vaan vain ja ainoastaan Sami Perttilän valokuvien takia. Selasin kirjaa hitusen kiinnostavan kansikuvan perusteella, ja kiinnostuin heti kuvien mahtavista valaistusratkaisuista. Näiden kansien välistä löytyy etäsalamaa, värikalvoa ja pitkää valotusta enemmän kuin laki sallisi, mikäli aiheesta olisi laki, ja siksipä hyvä että ei ole, siis lakia. Harmillista ettei Perttilällä ole ilmeisesti muuta yleisesti saatavilla olevaa materiaalia kuin tuo suppea portfoliosivusto, pitää kuitenkin pitää ottimet on-asennossa josko sattuisi jonkun näyttelyn jostain bongaamaan.

(kuva: multikustannus.fi)

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Tee-se-itse grid snoot


Sain äkillisen tarmonpuuskan ja ainaisen aloittamisen sijaan sain yhden kamera-aiheisen DIY-projektin jopa valmiiksi. Kyseessä oli jo pitkään miettimäni grid snoot eli vissiinkin suomeksi rasteri. Tätä oli tosiaan kypsytelty jo jonkin aikaa, niin kauan että sopivat (siis mustat) pillit oli ostettu jo reilusti yli puoli vuotta sitten Ikeasta.

Kapineen idea on siis se, että rajoitetaan valon kulkua. Näin saadaan sitten kuvassa valaistua vain haluttu alue halutulla tavalla. Lisää infoa aiheesta löytyy Strobistin Lighting 101:sta.

Lopulta kyseessä oli alle tunnin homma. Ensiksi leikkelin sopivan ohuesta (luokkaa 2 mm) aaltopahvista neljän sivun kokoiset palat, kokolailla silmämääräisesti. Jätin noin 5 cm tilaa välähdyspäälle ja saman verran pilleille. Pillit leikkasin saksilla sopivan mittaisiksi pätkiksi.

Pillit eivät harmi kyllä olleet täysin mustia vaan niissä oli pitkittäinen läpinäkyvä raita. Yritin ensin värittää tätä raitaa umpeen mustalla tussilla, mutta palasia oli niin paljon että lopulta luovuin suunnitelmasta, ja päätin että patentti toimii sitten niinkuin toimii.

Teippasin pahvinpalat oikeaan muotoon jeesusteipillä, samalla kyhäelmää paikalleen sovitellen. Pillinpalaset asetin paikalleen yksi kerrallaan, sipaisten aina yhteen sivuun vähän askarteluliimaa. Viimeistä paria palaa piti hieman puristaa kokoon, mutta se teki rakennelmasta vain tukevamman.

Liiman kuivuttua oli kiire testaamaan, ja hyvinhän tuo toimii. Parin metrin päästä kirkkain valoläikkä on koripaloa pienempi. Nyt pitää vielä opetella käyttämään tuollaista aksenttivaloa.